Thursday, September 27, 2007

Nyt alkaa siis olla aika.

Jokin tässä on alkanut mättää. "Päivä päivältä enemmän/ me ollaan" elosta "huolissamme niin", kuten voisimme vanhaa (ja edelleen keikkailevaa) Kaseva-yhtyettä lainaten siteerata.

Emme tiedä (hups, nyt taisimme edellä siteeraamamme laulusanoituksen vuoksi lipsahtaa niin sanottuun majesteetilliseen monikon ensimmäiseen persoonaan; saa nähdä, jääkö se kiinni - mutta vaikka jäisikin, niin emme usko, että toimituskunnallamme olisi mitään sitä vastaan)... - nyt taitaa olla parasta aloittaa tämä virke uudelleen.

Siis. Emme tiedä, kumpi on tehnyt maailman hulluksi: sekö, että meillä on tätä nykyä porvarillis-porvalirrinen hallitus, vaiko se, että oppositiopolitiikkaa johtaa sosialidemokraattinen puolue Error Heinäluoman johdolla, mutta jommasta tai kummasta täytyy olla kyse. Tai no, ei kenties koko maailman hulluuntamisessa, sillä suuremmissa piireissä (millä nimellä sitä taas kutsutaankaan; onko se globalloistuminen?) on tietysti omat ongelmansa, mutta mitä ne suuret kahjot edellä, niin sitä "meidän pikkunilkit perässä".

Ei ei, älkää käsittäkö väärin; emme me
valita, mutta joskus haluaisimme valita muidenkin vaihtoehtojen kuin sen ainoan tai sitten niiden kahden huonon väliltä. Mutta milläs meikäläisten kaltaiset pientyöttömät, pätkäviljelijät ja osa-aikaopportunistit alkavat sen kummemmin valikoida? Ne ovat toiset naiset (paljastimmekohan nyt meidän sukupuolemme?), jotka maailmaa määräävät sellaisissa suurvalloissa kuin esimerkiksi USB ja Venälä.


Ennen kuin alamme kiinnittää huomiota varsinaisesti maailmassa vinossa oleviin aisoihin ja asioihin, tunnemme velvollisuudeksemme hiukan raottaa verhoa omilta kohdiltamme. Olemme siis hyvässä keski-iässä olevat (sukupuoleltaan salassa pysyvät [vrt. ed.]) ihmishenkilöt, joiden koulutustausta on hyvä läpileikkaus koko kansamme opinpoluista. Poliittisesti olemme suuntautuneita, joskaan emme sinne taikka tänne. Perheolomme ja siviilisäätymme ovat mainitsemisen arvoisia. Pyrkimyksemme elämässä ovat tästä eteenpäin ja toivottavasti vielä kauemmas.


Valitsimme blogimme
templateksi (saa suomentaa, jos jotkut osaavat) kauniin mustataustaisen - emme suoranaisesti siksi, että koko elämä olisi niin synkkää, mutta tehdäksemme pesäeron mm. sanomalehtien painomustetta säästävään julkaisutapaan: "mustaa valkoisella" on loppujen lopuksi vielä synkempi ilmaus elämän kokonaisuudesta kuin "valkoista mustalla", sillä nämä jutut tullevat olemaan pieni kirkas pilkahdus teidän muuten epätoivoisessa elämässänne.

Toimituskuntamme toivottaa teille iloista odotusta - ja jos ette satu olemaan raskaana, niin seuratkaa vaikka tämän blogin sisältöä.

No comments: